Helsinki, Espoo, Tampere ja Vantaa löysivät kokeiluhankkeessa yhteisen sävelen maankäytön suunnittelun tietomalleihin. Uudet työtavat helpottavat maaperään liittyvien kustannusten ennakointia kaavoituksessa ja rakentamisessa. Se tuottaa säästöjä ja sujuvuutta. 

Mihin etsittiin ratkaisua?

Maaperäolosuhteilla, maankäytöllä ja kaavoituksella on suuri kansantaloudellinen merkitys. Maankäytön suunnittelun alkuvaiheessa lähtötiedot ovat kuitenkin yleensä puutteellisia eikä käytössä ole järjestelmiä, joilla voitaisiin kätevästi arvioida erilaisten ratkaisujen maaperäsidonnaisten kustannusten määrää. Uudella maankäytön suunnittelun menetelmällä on jatkossa helppo arvioida ja vertailla eri maankäyttöratkaisujen kustannuksia.

Tavoite: maankäytön suunnittelun kustannukset näkyviin

Ratkaisussa haluttiin tuoda maaperäsidonnaiset kustannukset näkyviksi kaavoittajille ja infrasuunnittelijoille. Tämä tuottaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä valtakunnallisesti: 

• Kaavoituksen ja infrasuunnittelun kustannuksiin tulee lisää ennakoitavuutta. 
• Rakennetun ympäristön elinkaarikustannukset pienenevät. 
• Työaikaa ja resursseja säästyy. 
• Suunnittelu helpottuu. 
• Virheet ja kustannukset pienenevät. 
• Päätöksenteko nopeutuu ja paranee. 
• Ympäristö- ja ilmastovaikutukset pienenevät. 
• Pohjarakentamisen materiaalintarve vähenee. 
• Pohjarakentamisen kustannuksissa saavutetaan huomattavia säästöjä. 

Mitä hankkeessa tehtiin?

Kokeiltavina olivat rakennettavuusmallin laadinta, lähtötietojen hankinta, harmonisointi ja kustannuslaskenta sekä uusien vertailumenetelmien testaaminen. Lisäksi pilotoitiin erilaisia kustannustiedon visualisointeja kaavan käyttötarkoitusluokittain sekä koottiin palautetta loppukäyttäjiltä.

Kenelle tästä on hyötyä?

Maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen kanssa työskentelevät ammattilaiset ja päättäjät. Kustannussäästöt ja prosessien sujuvoituminen hyödyttävät laajemmin koko yhteiskuntaa.

Mitä tuloksia kokeilu tuotti?

Kokeilu tuotti neljän suuren kaupungin yhteisen näkemyksen maaperäkartan luokituksista rakennettavuutta varten sekä syntyvästä tietorakenteesta, kun maaperätiedot esitetään niin sanottuna hilamallina.

Samalla luotiin esitys yhtenäiseksi tavaksi maaperän rakennettavuustiedon jäsentämisestä ja esitystavasta. Hanke esittää näiden tulosten vakioimista valtakunnallisiksi käytännöiksi.

Lisäksi hankkeessa tuotettiin esitys kaavatiedon, erityisesti asemakaavatiedon, koneluettavaksi tietomallirakenteeksi ja selvitettiin sen suhdetta kiinteistötunnukseen ja pysyvään rakennustunnukseen. Työ kaavamallin tietorakenteen vakioimiseksi jatkuu ympäristöministeriössä sekä muun muassa toisessa Helsingin kaupungin vetämässä KIRA-digi-kokeilussa.

Vakioidun maaperä-, rakennettavuus- ja kaavatiedon julkaiseminen standardimuotoisena rajapintana (WFS) mahdollistaa tiedon monipuolisen hyödyntämisen julkisia ja yksityisiä toimijoita hyödyttäviksi tietopalveluiksi, joiden tuottama yhteiskunnallinen lisäarvo on merkittävä.